Korko ja inflaatio

Harmittaako näin nollakorkojen aikaan, että pankkitalletukselle ei saa kunnon tuottoa? Uskotko, että inflaatio voi syödä ja hoitaa asunto-lainaasi? Tässä kirjoituksessa pohditaan sitä, mistä korko tulee ja mikä on rahan aika-arvo.

Rahan aika-arvo

Kun lainaamme rahaa, niin joudumme maksamaan siitä korkoa. Mutta miksi sijoittaja vaatii lainatulle summalle korkoa? Rahalla sanotaan olevan aika-arvoa, ja korko on seurausta tästä aika-arvosta.

Inflaation kautta on helppo ymmärtää se, että 1 000 euroa tänään on arvokkaampi kuin samainen 1 000 euroa esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Sijoittaja haluaa korvauksen sille, että kun hän saa 1 000 euroa viiden vuoden kuluttua takaisin, niin sen ostovoima on pienentynyt.

Toinen rahan aika-arvon tekijä on se, että sijoittaja joutuu lykkäämään omaa kulutustaan myöhemmäksi. Kulutuksesta saatava hyöty koetaan suuremmaksi, mitä lähempänä nykyhetkeä se tapahtuu. Jos kulutusta joutuu siirtämään, niin siitä halutaan korvaus.

Kolmas rahan aika-arvon tekijä on riski siitä, että sovittua korkoa tai lainattua summaa ei saakaan takaisin.

Esimerkki

Olet sijoittaja, jolla on miljoonan euron summa sijoitettavana suomalaisiin keskivertoyrityksiin yhdeksi vuodeksi. Teet 1000 kpl 1000 euron sijoituksia. Mikä olisi sopiva korkoprosentti, jolla em. rahan aika-arvon kriteerit saavutettaisiin. Inflaatio-odotus on 1,0 %.

Keskimäärin 1,1 prosenttia suomalaisista keskivertoyrityksistä joutuu maksuvaikeuksiin vuoden aikana (https://fi.wikipedia.org/wiki/Luottoluokitus), joten keskimäärin 11 yritystä tuhannesta jättäisi sekä 1 000 euron lainan että koron maksamatta.

Sijoittajana haluat, että sinulla on vuoden päästä ainakin inflaatiota suurempi summa eli 10 000 euroa enemmän. Mutta, koska otat riskiä lainaamalla rahaa, niin tästä riskistä olisi hyvä saada korvaus (jos inflaatio onkin 1,0 prosentin sijaan 1,2 prosenttia tai 13 yritystä jättää lainan hoitamatta).

Eli tavoitteena voisi pitää sitä, että verojen jälkeen saisit 15 000 euron tuoton. Vero on tällä hetkellä 30 prosenttia, mikä tarkoittaisi ennen veroja

15 000 / (1 - 0,30) = 21 430 e

Luottotappioita kertyisi noin 11 000 euron edestä, eli ennen veroja ja luottotappiota saatujen tuottojen pitäisi olla

21 430 + 11 000 = 32 430 e

Korko ennen korkotappioita olisi 3,25 prosenttia, mikä tarkoittaisi sitä, että luottotappioiden 11 000 euron summan lisäksi sijoittaja menettäisi todennäköisesti näihin liittyvät korot eli nämä korkotappiot huomioiden minimituotto olisi:

32 430 + 11 000 * 3,25 % = 32 788 e

Eli sijoittajan minimikorkovaatimuksena voisi pitää 3,28 prosentin korkoa.

1 000 000 * 3,28 % =
  32 800 korkotuottoa
- 11 000 luottotappioita
-    360 korkotappioita
  21 440 ennen veroja
-  6 430 vero 30 % 
  15 010 tuotto verojen jälkeen

Mikäli inflaatio-odotus olisikin 2,0 prosenttia, niin silloin tuotto verojen jälkeen pitäisi olla noin 25 000 euroa, mikä nostaisi korkovaatimuksen noin 4,7 prosenttiin.

Pankkitallettaja häviää aina

Edellinen esimerkki osoittaa hyvin sen, että sijoittajan korkovaatimus on paljon korkeampi kuin inflaation vaikutus. Vaikka inflaatio olisi nollassa, niin sijoittajan korkovaatimus on silti yli nollan (edellisessä esimerkissä se olisi noin 1,83 %).

Monet valittavat sitä, että pankkitalletuksille ei enää saa mitään tuottoa, kun korko on nollassa. Voisi melkein väittää, että tavalliselta pankkitalletukselta ei ole koskaan saanut inflaation ylittävää tuottoa – ellei kyse ole ollut erikoistapauksesta, kuten inflaation yllättävästä ja nopeasta laskusta tai pankin kriisistä, jolla pyritään keräämään rahaa markkinoilta hinnalla millä hyvänsä. Näin kävi islantilaispankeille finanssikriisin aikaan, kun ne tarjosivat yli 4,5 prosentin talletuskorkoja.

Tallettaja voi toki ilahtua siitä, että 10 000 euron säästöille on joskus saanut 2 prosentin eli 200 euron tuoton ennen veroja eli noin 140 euroa verojen jälkeen. Mutta, jos samaan aikaan inflaatio on 2,5 prosenttia, niin säästöjen ostovoima on pienentynyt aika paljon. Tänään 10 000 euron hintaiset hankinnat maksaisivat vuoden päästä noin 10 250 euroa, mutta tallettajalla olisi silloin vain 10 140 euroa.

Itse asiassa näin nollakorkojen ja -inflaation aikaan ostovoima ei pienene samaan tahtiin. 10 000 euron talletus olisi vuoden päästäkin noin 10 000 euroa – mutta niin olisivat hinnatkin ”halpuutuksen” ansiosta kutakuinkin samalla tasolla.

Tätä vain monet eivät hahmota. 2 prosentin korkoympäristössä saat toki euroja lisää, mutta ostovoimasi heikkenee enemmän. Juuri nyt, nollakorkojen aikana, ostovoimasi pysyy kutakuinkin samana, vaikka euroja ei tule yhtään lisää.

Syökö inflaatio asuntolainaasi?

Jos inflaation taso olisi 2 tai jopa 4 prosenttia, niin uskotko, että silloin inflaatio söisi asuntolainaasi?

Näin ei ole, sillä asuntosi lainakorko määräytyy kansainvälisillä markkinoilla euriborin tai muun vastaavan viitekoron vaikutuksesta. Tämän viitekoron voi normaalioloissa (niin kuin tuo 2 – 4 prosentin inflaatio olisi) väittää olevan inflaatiota suuremman.

Näin siksi, että euriborin noteeraus syntyy pankkien välisten lainojen korkojen seurauksena. Tällöin voi aiheellisesti kysyä, että lainaisiko pankki toiselle pankille alle inflaation olevalla korolla. Vastaus on ”ei tietenkään” – ei ainakaan pitkällä aikavälillä, jota pankkilaina luonteeltaan on.

Koron lisäksi asuntolainassa on marginaali, joka vaihtelee markkinatilanteen ja lainanottajan taloudellisen tilanteen mukaan, mutta se on yleensä 0,5 – 1,5 prosentin välillä.

Näin voidaan ajatella, että asuntolainasi korko on suurempi kuin inflaation tason. Tämä jo ihan sen takia, että a) lainamarginaali pitää siitä huolta ja b) pankki tekee asuntolainoilla bisnestä ja tavoittelee inflaatiota suurempaa voittoa. Toki jonain vuonna voi käydä niin, että korko on alle inflaation, mutta saa olla onnekas, jos tilanne kestää niin kauan, että se ”syö asuntolainaasi”.

Yhteenveto

Tässä kirjoituksessa käytiin läpi se, että sijoittaja (oli se sitten korko- tai osakesijoittaja) haluaa korvauksen ostovoiman heikentymisestä (inflaatio), vastapuoliriskistä eli siitä, että lainaaja ei suoriudukaan maksuvelvoitteistaan sekä oman kulutuksen siirtämisestä myöhemmäksi.

Tämän takia pankkien yms. finanssilaitosten tarjoamat talletuskorot ovat alle inflaation tai asuntoluottojen korot ovat yli inflaation. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että korkotalletuksilla ei voi parantaa ostovoimaa eikä inflaatio syö asuntolainaa. Finanssilaitosten tarkoituksena on kuitenkin tehdä rahaa omistajilleen – ei asiakkailleen.

Mainokset