Kodin ja koulun sijoitusoppi

Kotona ainoa sijoitusoppi oli Veikkauksen pelit ja lähinnä lotto. Lottoarvontaan suhtauduttiin tietyllä hartaudella ja oli hienoa päästä siihen ikään, että pystyi itse kirjaamaan arvotut numerot ylös lehden kulmaan. Isä sitten jännitti kupongit kourassa, että tuliko voittoa. Ei tullut. Ja eikä hänen olisi tarvinnut jännittää – ihan varmasti muisti vakiorivinsä jo siinä vaiheessa ulkoa. Isälle ajatus, että 100 markan sijoitus, joka kasvaa korkoa 10 markkaa vuodessa oli jotain niin pientä verrattuna lottopotissa olevaan miljoonaan markkaan.

Isän työläistausta näkyi suhtautumisessa sijoittamiseen – se ei tullut kuuloonkaan. ”Rikkaiden ja huijareiden touhua, missä sinulta viedään rahat” oli se sijoitusopetus, jonka kotoa sain. Tuolla asenteella ei olisi pitänyt voida lottoakaan pelata, sillä siinä häviää suhteellisen varmasti suurimman osan pelatuista rahoista.

Koulussa sama juttu. Opettajien mielestä osakesijoittaminen oli vähintäänkin ”rikollista puuhaa”, missä keinottelijat vievät yrityksiä ja valtioita perikatoon. Pörssisalien tupakankatkuisissa luolissa tulee huijatuksi ja sinulta viedään rahat. Sijoittamisen ajatus ja malli olikin varmaan opittu elokuvasta ”Wall Street – rahan ja vallan katu” – tai jostain Täyskäsi-Kid -elokuvasta.

Rikkaiden ja huijareiden touhua, missä sinulta viedään rahat.

Kouluun talousopetusta?

Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissa osoittanut, niin sijoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Itse en valitettavasti tajunnut tätä, sillä kuten edellä totesin, niin näitä asioita ei kotona tai koulussa opetettu.

Isä ei voinut opettaa, sillä hänellä itselläänkään ei ollut mitään tietoa sijoituksista taikka korkoa korolle ilmiöstä. Sama ongelma koulussakin. Koulun opettajat olivat opiskelleet opettajiksi joskus 1960 – 70 luvulla, jolloin Suomen osakemarkkinat olivat varsin kehittymättömät. Rahastoista ei täällä oltu kuultukaan.

Koska tietoa ei ollut, ja sekin vähäinen tieto oli enempi uskomuksia tai kauhutarinoita säästöjen häviämisestä, niin oli varsin luontevaa, ettei nuorille haluttu opettaa keinottelua tai kasinotaloutta.

Mutta se oikeastaan johti siihen, että niissä perheissä, joissa korkoa-korolle tekijän voima oli ymmärretty, osattiin tämä myös kertoa. Myös näissä perheissä osakesijoittamiseen todennäköisesti suhtauduttiin kiihkottomasti ja analyyttisemmin. Osake on osuus yrityksestä, jossa on oikeita ihmisiä töissä ja ne tekevät töitä elantonsa eteen. Osake ei siis ollut heille mikään pelipaperi.

Eriarvoisuus siirtyy tässäkin suhteessa sukupolvelta toiselle, ja siksi koulun olisi hyvä opettaa myös talouteen liittyviä ilmiöitä. Mitä ja miten sekä miltä luokalta, niin jääköön muiden päätettäväksi. Se on selvä, että 15-vuotiaalle on suhteellisen turha puhua ”sitten, kun jäät 70-vuotiaana eläkkeelle, niin…” (ei-voisi-vähempää-kiinnostaa).

Oma aloittaminen

Vuosituhannen vaihteessa, IT-kuplan aikoihin, työpaikalla muutama henkilö meuhkasi osakkeista. Ja siitä, miten hyvä sijoitusmuoto se on. He hakivat pikavoittoja muutaman päivän sijoituksilla IT-yhtiöihin. Silloin kurssi saattoi nousta kymmeniä prosentteja vain siitä syystä, että yritys ilmoitti aloittavansa internet-bisneksen. Työkavereilla oli jatkuvasti tietokoneella jokin pörssikurssisivusto auki ja  kehuskelivat, että kuinka taas olivat tienanneet perjantain ravintolaillan aamupäivän aikana.

Aloittelin vuoden 2000 aikana ”sijoittamisen” varman päälle ja laitoin joitakin satasia (nykyrahassa jotain 20 – 50 euroa) silloin tällöin pankkitilille korkoa kasvamaan. Aikamoista päämäärätöntä näpertelyä se oli. Vuoden 2001 aikana sain pienen bonuksen ja tilille tuli kerralla vähän ylimääräistä – olisiko ollut joku 5 000 markkaa eli noin 850 euroa. Silloin tein ensimmäiset rahastosijoitukset korko- ja osakerahastoihin. Kävin katsomassa kurssien kehitystä päivittäin – joskus useamman kerran päivässä.

SaarioKirjat

Itselle karu herätys oli kuitenkin, kun kohtasin YT-neuvottelut ja tajusin, ettei minulla ollut minkäänlaisia talouden puskureita ikävien yllätysten varalle. Tai oli ne siihen mennessä kertyneet noin 1 000 euroa, jolla ei olisi pitkälle pötkitty. Onneksi pääsin siitä sujuvasti uuteen työpaikkaan, joten työttömyyttä ei tarvinnut kohdata.

Ymmärsin myös sen, että jos taloudelliset puskurit ovat hyvät, niin YT-tilanteessa on paljon helpompi keskittyä uuden alun rakentamiseen, kun ei heti ensimmäisenä tarvitse miettiä jokapäiväisen talouden puolesta.

Oma osakesijoittaminen alkoi lopulta vuonna 2005, kun sain Seppo Saarion ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin” -kirjan syntymäpäivälahjaksi. Luin sen melkein yhdeltä istumalta viikonlopun aikana, ja heti seuraavana maanantaina avasin osakesalkun pankissani ja ostin ensimmäiset osakkeeni.

Yhteenveto

Itse olen harmitellut sitä, että oma osakesijoittaminen (rahastot ja osakkeet) alkoi varsin myöhään. Olisin ehkä voinut aloittaa noin 7 vuotta aikaisemmin, joten menetin varsin pitkän rupeaman korkoa-korolle tekijältä.

Suurin syy aloittamisen myöhästymiselle oli se, etten ymmärtänyt aloittaa. Pidin itsekin osakesijoittamista rikkaiden pelikenttänä, ja jotenkin pelottavana. Itse olisin toivonut, että koulussa (ainakin lukiossa) olisi enemmän opetettu pitkäaikaissäästämisen tärkeyttä sekä muita talouden ilmiöitä.

Siksi pitkäjänteinen kk-säästäminen alhaisen kulun osakerahastoihin antaa todennäköisesti sitä paremman tuloksen mitä pidemmän aikaa säästämistä tekee.

Tutustu myös blogin kirjoitussarjaan säästämisestä: Yhteenveto säästämisen aloittamisesta.

 

Mainokset