Päätöksiä päätöksiä

Moni meistä tavallisista osakesäästäjistä ostaa osakkeita työpäivän jälkeen. Harvalla meistä on mahdollisuus seurata työaikana pörssin liikkeitä saati sitten, että pystyisimme käymään kauppaa kesken työpäivän.

Mutta tutkimusten mukaan teemme parempia päätöksiä aamulla. Päivän edetessä erinäisiä päätöksiä tulee tehtyä paljon, ja sitä tietyllä tapaa herpaantuu ja väsyy. Näin iltaa kohden päätösten laatu heikkenee verrattuna aamuun.

Aiheesta on tehty paljon aivotutkimuksia, missä on selvinnyt mm. se, että uni on hyödyllisintä monimutkaisten ja vaikeiden tehtävien suorittamisessa. Unen aikana aivot ns. puhdistuvat ja luovat uusia synoptisia yhteyksiä. Aivot tekevät prosessointityötä unen aikana.

Yksi aivotutkimus on Sleep on it, but only if it is difficult: Effects of sleep on problem solving
http://www.lancaster.ac.uk/staff/monaghan/papers/sio_monaghan_ormerod_12_memcog.pdf

Voisiko tietoa hyödyntää osakesijoituksissa?

Kun työpäivän jälkeen vihdoin pääsemme pörssin ääreen, niin päivä on jo pitkällä. Ja tutkimusten mukaan emme ole enää tuossa vaiheessa kovin hyviä päätöksentekijöitä. Saatamme ostaa tai myydä osakkeita vain hetken mielijohteesta tai ihan vain toiminnan vuoksi. Toimeksiantoja, jotka eivät noudata omaa sijoitusstrategiaa lainkaan.

Mutta voisimmeko tehdä päätöksenteon sapluunan valmiiksi jo etukäteen. Voisimme tutkia parhaat yhtiöt ja arvioida niille sopivat rajahinnat, jonka alittaessa osto tai ylittäessä myynti tehtäisiin. Ja tapahtuma tehtäisiin vain, jos päivän aikana ei olisi ilmennyt mitään merkittävää, uuden pohdinnan vaativaa muutosta.

Näin varsinainen analyysi ja päätöksenteko olisi tehty ”parhaaseen ajatteluaikaan”, ja jäljelle jäisi vain strategian noudattaminen. Tosin tämäkin vaatii rautaisia hermoja, sillä monilla meistä on sisäinen ”pakko” toimia pelkästään toiminnan vuoksi.

Omaa käyttäytymistä voi tutkia myös niinkin, että kirjaa ylös kaupankäynnin taajuuden. Eli sen, kuinka monta pörssipäivää on edellisestä tapahtumasta. Tämän jälkeen on helppo analysoida sitä, mikä on pisin tai keskimääräinen (tai mediaani) aika tapahtumien välillä? Tai onko taajuudessa tapahtunut muutoksia vuosien varrella? Ja nouseeko analyysissä esiin esimerkiksi liian tiheää kaupankäyntiä?

Sanotaan, että ”sijoittajasta tulee parempi sijoittaja, kun hän tuplaa osakkeiden omistusajan”.

Buffett:n 20 tapahtuman kortti

Warren Buffett (yksi maailman rikkaimmista ihmisistä) on todennut, että kenen tahansa sijoittajan menestymisedellytykset paranisivat, jos sijoittajalle annettaisiin 20 sijoitustapahtuman kortti. Joka kerta, kun hän tekee sijoituspäätöksen, niin yksi tapahtuma merkitään käytetyksi. Kun kaikki 20 tapahtumaa olisi käytetty, niin enempää sijoituspäätöksiä ei voisi enää tehdä.

Jos sijoittajalla olisi vain rajoitettu määrä tapahtumia, niin hän todella miettisi tarkkaan sijoituksiaan. Ja sijoituspäätöksen fokus olisi yritysten kannattavuudessa ja liiketoiminnan tulevaisuudessa kuin hetkellisissä muoti-ilmiöissä. Sijoittaja olisi pakotettu pohtimaan sitä, että jos sijoitan rahaa yritykseen useiksi vuosikymmeniksi, niin millaista omistaja-arvoa se tuottaisi tänä aikana.

Sanotaan, että hajautus on hyvä niille, jotka eivät tiedä mitä tekevät. Tässä on totuuden jyvä. Harva meistä piensijoittajista oikeasti ymmärtää, miten esimerkiksi Fortumin tai Koneen liiketoiminnan lainalaisuudet toimivat. Näin riskiä kannattaisi pienentää hajauttamalla sijoitukset useaan eri yritykseen. Tällöin paras ja tuottavin sijoitusmuoto monelle meistä olisi kk-säästäminen alhaisen kulun, laajasti hajautettuun rahastoon (tai ETF:ään). Näin Buffettin kortista tarvittaisiin vain yksi ruutu.

Mikäli tapahtumien määrää olisi rajoitettu, niin sijoittaja ei voisi tehdä ostoja taikka myyntejä lonkalta ampuen, vaan pitkällisen pohdinnan tuloksena. Ja koska sijoittaja nyt tuntisi yritykset ja niiden toiminnan ihan eri tavalla, niin hyvin laajaa hajautustakaan ei tarvitsisi enää tehdä.

Ehkä tärkeintä sijoittamisessa (oli se sitten rahastot taikka osakkeet) on kuitenkin se, että turhaa hötkyilyä ja huhujen perässä juoksemista kannatta välttää. Lähtökohtaisesti sijoittaminen osta-ja-pidä strategialla lienee monille se tuottoisin strategia.

Paljon kauppoja epäedulliseen vuorokauden aikaan?

Kuten alussa todettiin, niin ihmisen päätöksenteon laatu heikkenee päivän mittaan. Tämä saattaa vaikuttaa sijoitusten onnistumiseen. Mitä enemmän teemme päätöksiä, niin sitä enemmän joukkoon mahtuu huonoja päätöksiä.

Näin voi kysyä, että teemmekö osakekauppaa juuri päivän huonoimpaan aikaan tai ajaako se meitä liian tiuhaan kaupankäyntiin, kun sijoitusstrategiasta lipsutaan? Tai näiden yhteisvaikutus: paljon päätöksenteon kannalta huonoon aikaan tehtyjä kauppoja?

Sijoittajan kannalta ”20 tapahtuman kortti” -periaate asettaa ajattelutavan uuteen asentoon. Päivittäisten pörssikurssien sijaan pohdinta olisi yrityksen pitkän aikavälin tuloksentekokyvyssä. Olisiko yhtiön toiminta sellaista, jota uskaltaisi omistaa luottavaisin mielin, vaikka pörssi menisi kiinni 10 – 20 vuodeksi?

Sijoittajan onkin hyvä pysähtyä ja katsoa sitä, kuinka usein hän käy osakkeilla kauppaa. Onko esimerkiksi osta-ja-pidä periaatteella liikkeellä oleva sijoittaja todellisuudessa sellainen, jonka salkku kiertää ympäri monta kertaa vuodessa tai keskimääräinen osakkeen pitoaika onkin vain 3 kuukautta.

Mainokset