Taloudellisesti riippumaton

Taloudellisesta riippumattomuudesta taikka 35-vuotiaana eläkkeelle on puhuttu viime viikkoina varsin paljon. Mutta milloin on taloudellisesti riippumaton, ja millaisia asioita siinä pitää huomioida?

Moni meistä toivoo loton miljoonavoittoa, jotta voisi lopettaa työt ja ”kiertää vähän maailmaa”. Tämä on yleisesti hyväksyttyä, ja monet sitä tavoittelevat viikosta toiseen. Myös jääkiekkoilijan tai formulakuskin eläkkeelle siirtyminen 35-vuotiaana on yleisesti hyväksyttyä. Jos Teemu Selänne tai Mika Häkkinen on kotosalla lasten kanssa, niin se on ihan ok.

Itsekästä vaiko kunnioitettava tavoite?

Jos mattimeikäläinen elää säästäväisesti ja saa säästöillä kerättyä potin, jonka avulla hän voisi jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana, niin se katsotaan olevan itsekästä. Suhtautuminen tällaiseen henkilöön on täysin erilaista, kuin lottovoittajaan tai menestyvään urheilijaan.

Mutta, ”eläkkeelle 35-vuotiaana” ei tarkoita sitä, etteikö henkilö tekisi jotain elämänsä taikka yhteiskunnan eteen. Todennäköisesti hän päätyy tekemään unelmatyötään – hän uskaltaa tehdä niin, kun on taloudellinen tausta on turvattuna.

Unelmatyön pitäisi olla meidän kaikkien tavoite!

Taloudellisesti riippumaton – mitä se tarkoittaa?

Taloudellisesti riippumaton tarkoittaa sitä, että henkilöllä on sen verran omaisuutta sekä muita (passiivisia) tuloja, jotka riittävät hänen loppuelämänsä ajaksi. Henkilön ei tarvitsisi käydä taloudellisessa mielessä palkkatyössä. Periaatteessa hän voisi jäädä eläkkeelle milloin vain.

terassilla-palmun-alla

Taloudellista riippumattomuutta taikka ”eläkkeelle 35-vuotiaana” ei pidä nähdä sellaisena, että löhötään kotona, varotaan kaikkea kulutusta ja syödään opiskelijabudjetilla. Toki muutaman kuukauden ”sapattivapaa” menee lepäillessä ja ehkä jopa löhöillessä. Mutta aika nopeasti sitä alkaa etsimään jotain aktiviteettia. Löhöily on varsin tylsää puuhaa pitkän päälle.

Taloudellista riippumattomuutta on varsin hankala saavuttaa 35-vuotiaana, mikäli perheessä on lapsia. Lapsiperheiden vanhemmilla taloudellinen riippumattomuus sattaa tulla eteen vasta sitten, kun lapset muuttavat pois kotoaan. Silloin vanhemmat voivat vaihtaa pienempään asuntoon ja ehkä pienemmälle paikkakunnalle. Näin rahaa jää sijoitettavaksi. Lisäksi he ovat sen verran iäkkäämpiä (50-vuoden hujakoilla), että pienempi pääoma riittää loppuelämän menoihin.

Myös parisuhteessa elävän tilanne voi olla hankala, mikäli toinen osapuoli on taloudellisesti riippuvainen, mutta toinen ei. Toinen ei ehkä halua lupua nykyisestä työyhteisöstään tai muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Parisuhteessa olevien tavoitteiden ja elämäntyylin tulee olla yhteneviä, jotta isoilta ristiriidoilta vältytään.

Unelmista totta

Taloudellisesti riippumattomalla henkilöllä on mahdollisuus opiskella uusi unelma-ammatti, joka on joskus nuoruudessa jäänyt tekemättä. Myös siirtyminen unelmatyöhön, joka aikaisemmin ei olisi kannattanut esimerkiksi pienemmän palkan takia, on nyt mahdollista. Tai oman harrastuksen muuttaminen työksi tai yritystoiminnaksi. Monia voi kiinnostaa hyväntekeväisyystyön tekeminen jne.

Eli kaikkea sellaista, josta nauttii ja josta saa elämäniloa. Oravanpyörässä raataminen muuttuu joksikin muuksi, joka todennäköisesti parantaa henkilökohtaista elämänlaatua. Ja vielä parempi, jos tämän saa jaettua elämänkumppanin kanssa.

mies-auringonlaskussa

Itse näkisin, että taloudellisesti riippumattoman irtioton kannattaa suuntautua johonkin itselle tärkeään, sillä erakkona ja kitupiikkinä elämästä tulee varsin pitkäveteinen koitos.

Taloudellisesti riippumaton on harvoin taloudellisesti riippumaton

Kun henkilö heittäytyy ”uuteen elämään”, niin hänen kulutustottumuksensa ja rahantarpeensa muuttuvat sillä hetkellä. Vaikka aikaisemmassa elämäntilanteessa rahat riittäisivät elämän loppuun, niin uudessa tilanteessa näin ei välttämättä olekaan.

Vapaa-ajan lisääntyessä myös aikaa kuluttaa lisääntyy.

Pariisissa olisi kiva käydä, samoin Prahassa, ja miksei myös New York:ssa ja… Mutta, kun ei voi, kun taloudellisen riippumattoman rahat eivät riitäkään uuteen tilanteeseen. Vapaa-aika lisääntyi ja samalla aikaa kuluttaa.

Ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyvän 60-vuotiaan ei tarvitse paljoakaan pohtia tulevaisuuden rahantarpeitaan verrattuna 35-vuotiaana eläkkeelle siirtyvään. 60-vuotiaan eläkekertymä on varsin tarkasti tiedossa, joten hän voi suunnitella rahantarpeensa tähän eläkeodotukseen. Sen sijaan 35-vuotiaan varsinainen eläkeikä koittaa noin 70-vuotiaana, joten hän ehtii kokea kaikenlaista tulevien vuosien aikana.

Tulevaisuuden rahantarpeen arviointi on vaikeaa

Ennen kuin julistaa itsensä taloudellisesti riippumattomaksi, niin kannattaa nöyrästi arvioida tulevaisuuden rahantarve. Kuten edellä jo todettiin, niin kulutustottumukset muuttuvat heti uuteen elämään astuessa. Mutta ne muuttuvat myös elämän edetessä varsin paljon. Ja kuten tunnettua, ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden.

Tärkein muutos elämässä voi olla nykyisen parisuhteen katkeaminen. Yksin asuvan elinkustannukset ovat tn. suuremmat, joten tämä mahdollisuus pitää ottaa huomioon, kun arvioi omaa pääoman tarvettaan.

Lisäksi teknologian kehitys tuo uusia tuotteita ja palveluita. Esimerkiksi 10 vuotta sitten ei ollut nykyisen kaltaisia älypuhelimia tai iPadejä. Eikä myöskään Netflixin tai Spotifyn tapaisia kuukausimaksupohjaisia musiikki- tai elokuvapalveluja. Toisaalta, moni on pystynyt luopumaan kaapelikanavapaketeista juurikin Netflixin ansiosta. Muuttuuko auton omistaminen niin, että kun et sitä itse tarvitse, niin auto käy tienaamassa taskurahaa kuskittomana Uber-palveluna. Tai et omista autoa ollenkaan, vaan käytät matkoihisi kuskitonta Uber-palvelua. Tai tuleeko virtuaalitodellisuudesta todellista, ja palvelut siirtyvät sinne?

Mutta myös nykyisen arjen menojen suunnittelu ja arviointi on haastavaa. Muutanko esimerkiksi pienemmälle paikkakunnalle halvempaan asuntoon? Entä ovatko tarvittavat palvelut tarpeeksi lähellä, vai pitääkö varautua pitkiin matkoihin, joka näkyy matkakulujen kasvuna.

Myös vanheneminen tuo uusia kuluja, kun arki käy vaikeaksi. Liikkuminen voi muuttua hankalaksi niin, että taksilla ajo lisääntyy. Sairauksien lisääntyessä lääkekustannukset todennäköisesti nousevat.

Muista pitkäaikaiset menot

Kun arvioi omaa rahantarvettaan, niin on helppo arvioida ruoan tai asumisen kustannuksia. Mutta, monesti tässä arvioinnissa unohtuu pitkäaikaiset hankinnat.

Esimerkiksi TV, pesukone ja monet muut kodin laitteet pitää uusia 2 – 15 vuoden välein. Jos esimerkiksi uusi TV maksaa 700 euroa ja sen käyttöikä on 7 vuotta, niin keskimäärin vuosikulu on 100 euroa. Uusi pesukone on samaa hintaluokkaa, ja ehkä senkin käyttöikä on 7 vuotta eli keskimäärin 100 euroa vuodessa. Kun tekee näin kaikille kodin laitteille ja kalusteille, niin voi laskea keskimääräisen vuosikulun. Näistä kertyy helposti useampi tuhat euroa vuositasolla eli yli 100 euroa kuukaudessa – ehkä reilusti enemmän.

vanhoja-musiikkilaitteita

Samoin asunnon remontit maksavat paljon. Kylpyhuone-, ikkuna-, julkisivu- sekä putkiremonteista kertyy myös vuosien varrella iso summa. Myös nämä kustannukset on hyvä huomioida, kun pohtii sitä, onko aidosti taloudellisesti riippumaton. Putkiremontin tuhat euroa per neliö -hinta nostaa rahantarpeen äkkiä yli 50 000 euroon, jonka sulattaminen esimerkiksi taloyhtiölainan pääomavastikkeella voi käydä ylivoimaiseksi ilman lisätuloja.

Inflaatio ja sen harha

EKP:n inflaatiotavoite on noin 2 prosentissa. Mutta, mikä on oman elämän inflaatio?

Oman elämän inflaatioon pystyy hieman vaikuttamaan omilla kulutusvalinnoillaan. Kuten todettua, niin vanhuuden tullessa erilaiset sairaudet kuitenkin lisääntyvät, ja esimerkiksi lääkkeiden tarve kasvaa mitä todennäköisimmin. Myös erilaisten apuvälineiden ja kotiavun käyttötarve kasvaa vanhuuden edetessä. Elämään tulee täysin uusia kuluja – toki samalla jotain poistuukin.

Ruoan haku jättimarketista tulee niin hankalaa, että joutuu turvautumaan lähikauppaan, jonka hintataso on paljon kalliimpi. Näin ruoan ja päivittäistavaran kustannukset nousevat jossain elämän vaiheessa paljon EKP:n inflaatiotavoitetta nopeammin.

Eli, kun omaa kulutustasoa ja pääomantarvetta laskeskelee tulevaisuuteen, niin 2 – 3 prosentin inflaatiota voi käyttää aluksi, mutta jossain kohtaa kannattaa nostaa inflaatiokerrointa reilusti suuremmaksi.

Yhteenveto

Meidän kaikkien tulisi asettaa tavoitteeksi taloudellinen riippumattomuus. Silloin otamme oman elämämme haltuun, ja voimme tehdä ja tavoitella sitä, mitä elämässä aidosti unelmoimme. Taloudellinen riippumattomuus ei siis ole velttoilua palmun alla, vaan itsensä toteuttamista ja hyvän luomista yhteiskunnalle sitä kautta.

Nyrkkisääntönä lienee paikallaan se, että jos luulet olevasi taloudellisesti riippumaton, niin todellisuudessa et ole sitä. Varsinkin, jos olet alle 50 – 60 -vuotias. Kuten kirjoituksessa todettiin, niin tulevaisuuden menoja on vaikea arvioida, ja pelkona on, että arviointi jää alakanttiin. Kun turvamarginaali on asetettu tarpeeksi korkealle, niin taloudellinen riippumattomuus saavutetaan paljon nykyhetkeä myöhemmin.

Ajatus siitä, että ”elän sijoitusteni osingoilla” kannattaa unohtaa, ellei osakesalkku tai oma henkinen kantti kestä finanssikriisin tapaista yli 30 prosentin arvonalenemista.

Ensi viikolla katsotaan, paljonko pääomia tarvitaan taloudellisesti riippumattomaan elämään.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Taloudellisesti riippumaton”

Kommentit on suljettu.