Taloudellisesti riippumaton – pääoman tarve

Tässä kirjoituksessa pyöritetään numeroita, ja pohditaan sitä, paljonko pääomia tulee olla, jotta voi siirtyä taloudellisesti riippumattomana eläkkeelle. Kirjotuksessa saadaan tulokseksi 540 000 tai 490 000 tai jopa 350 000 euroa, jos elinkustannukset ovat 1 500 euroa kuukaudessa. Jo pelkästään nämä luvut osoittavat, että pääomatarpeen arviointi on hankalaa. Koska jokaisen meidän tilanne eroaa toisistaan, niin yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa. Siksi kannattaa tehdä omat laskelmat, jotka sopivat omaan tilanteeseen.

Viime viikolla pohdittiin, mitä ja milloin on Taloudellisesti riippumaton. Tässä kirjoituksessa katsotaan esimerkinomaisesti, paljonko taloudellisesti riippumattomalla tulee olla pääomia.

4,5 prosenttia

A-random-walk-down-ws

Burton G. Malkiel kirjoittaa kirjassaan ”A Random Walk Down Wall Street” (”Sattuman kauppaa Wall Streetillä”), että pääomia tulisi olla niin paljon, että 4,5 prosentin vuosinosto riittää kattamaan elämisen kulut eläkeiässä.

Kuten kirjoituksessa Osakkeiden tuotto-odotus kirjoitettiin, niin pitkän aikavälin reaalinen tuotto-odotus osakkeille on 6,7 prosenttia ja korkosijoituksille noin 3,5 prosenttia. Jos eläkkeellä olevan sijoittajan sijoitukset ovat 50 prosenttia osakkeissa ja 50 prosenttia korkosijoituksissa, niin silloin keskimääräinen reaalinen tuotto-odotus olisi 5,1 prosenttia.

Näin nollakorkojen aikakaudella on vaikea nähdä, että korkosijoituksista saisi em. tuottoa. Taloudellisesti riippumaton nuori voi asettaa osakesijoitusten painon lähelle 100 prosenttia, sillä hänellä on mahdollisuus odottaa pörssikurssien toipumista mahdollisen pörssiromahduksen jäljiltä. Tai palata takaisin työelämään, jos on päätynyt ”löhöilemään palmun alle”. Osinkostrategiaa noudattavan henkilön sijoitukset ovat todennäköisesti yhtiöissä, jotka maksavat vuosittain nousevaa osinkoa. Tällöin sijoitusten osinkotuotto liikkuu noin 4 prosentin tuntumassa.

Oli sijoitukset sitten 50 tai 100 prosenttisesti osakkeissa, niin tuotto-odotus kannattaa pitää realistisena eli noin 5 prosentissa. Koska kyseessä on reaalinen tuotto, niin sekä pääoma että pääomatuotot kasvavat inflaation verran – samoin kuin keskimääräiset elämisen kulutkin. Näin pääoma kasvaa inflaation mukana eikä sen reaaliarvo pienene ajan kuluessa.

Esimerkki: Henkilö arvioi, että hänen elinkustannukset ovat nyt 1 500 euroa kuukaudessa. Paljonko, hänellä pitäisi olla sijoituksissa pääomia, jos hän käyttää em. 4,5 prosentin sääntöä? Oletetaan, lisäksi että pääomavero on 18 prosentissa eli 40 prosentin hankintameno-olettama yli 10 vuoden sijoituksille.

Kuukausikulu:  1 500 e
Vuosikulu:    18 000 e
Pääomavero:     18,0 %
Nosto:           4,5 % pääomasta

Ennen veroja pääomatulojen tulee olla: 
18 000 / (1 - 0,18) = 21 950 e

Pääoman määrä: 21 950 / 0,045 = 487 778 e

Eli henkilöllä tulisi olla noin 490 000 euroa pääomia, jotta hän saisi verojen jälkeen 1 500 euroa kuukaudessa elämisen kuluihin. Tuhannella eurolla kuukaudessa selviävän pääoman tarve olisi noin 327 000 euroa.

Pääomavero

Edellinen laskelma nosti esiin verotuksen arvioinnin. On vaikea ennustaa sitä, millainen verojärjestelmä meillä tulevaisuudessa on, joten veroprosenttien tai veron laskemisen arviointi on vaikeaa. Laskelmissa kannattaa käyttää nykyistä mallia, ja asettaa turvamarginaalia sille, että verotus muuttuu epäedulliseen suuntaan.

verologo

Edellä käytettiin hankintameno-olettamaa. Siinä yli 10 vuotta omistetuille sijoituksille voidaan olettaa hankintahinnaksi 40 prosenttia. Näin voitto on 60 prosenttia myyntihinnasta, ja koska myyntivoittovero on 30 prosenttia, niin siitä saadaan edellisen esimerkin 18 prosenttia (0,6 * 0,3 = 0,18).

Hankintameno-olettamaa ei kannata käyttää sellaisille sijoituksille, joiden arvo ei ole noussut yli 2,5 kertaiseksi (omistus yli 10 vuotta) tai yli 5 kertaiseksi (omistus alle 10 vuotta).

Esimerkiksi, jos 10 000 euron sijoituksen arvo olisi noussut 27 000 euroon ja sijoittaja päättäisi myydä sijoituksen. Silloin normaali myyntivoittovero olisi 17 000 * 30 % = 5 100 euroa. Hankintameno-olettamalla se olisi 27 000 * 18 % = 4 860 euroa.

Mikäli sijoittaja käyttää ns. osinkostrategiaa, niin silloin veroprosenttina tulisi käyttää 25,50 %, mikä on tämän hetkinen osinkoveroprosentti. Tällöin pääoman tarve olisi noin 540 000 euroa. Näyttää siis siltä, että osinkostrategian käyttö ei olisi kaikkein optimaalisin ratkaisu, sillä pääomavaade on korkeampi kuin rahasto- tai ETF-sijoituksissa.

Nousevat tuotot

Edellisessä esimerkissä reaalinen tuotto-odotus oli 4,5 prosenttia eli sama kuin nostettava summa. Näin pääoman reaaliarvo pysyy ennallaan.

Mutta, jos sijoittajan sijoitukset ovat 100-prosenttisesti osakkeissa, niin silloin reaalinen tuotto-odotus olisi 6,7 prosentissa. Tällöin myös pääoman reaalinen arvo nousisi, mikä tarkoittaisi sitä, että aloituspääoman tarve olisi vähemmän kuin edellä laskettu 490 000 euroa.

Matemaattisesti tämä olisi näin (pääoman tarve edellisestä esimerkistä 21 950 euroa) :

Vuoden alussa pääomasta x vähennetään 21 950 euroa, ja jäljellä olevalle pääomalle kertyy tuottoa 6,7 prosenttia niin, että vuoden lopussa jäljellä on alkuperäinen pääoma x.

1,067 * (x - 21950) = x
1,067x - x - 1,067 * 21950 = 0
0,067x = 1,067 * 21950 
x = 349 561

Tarkistus: Vuoden alussa 349 561 on euroa, josta vähennetään 21 950 euroa. Jäljelle jää 327 611 euroa. Tälle tulee 6,7 prosentin tuotto, jolloin vuoden lopussa on 349 561 euroa.

Eli noin 350 000 euroa riittäisi – matemaattisesti.

vuoristorata

MUTTA, mitä, jos tuotto jää jonain vuonna 5 prosenttiin tai pörssiromahduksen seurauksena pääoma pienenee 30 – 50 prosenttia. Itse en tällaisen varaan jättäisi eläkesuunnitelmia, vaikka kuinka matemaattisesti laskelmat olisivat oikein. Ideatasolla tämä kuitenkin muistuttaa siitä, että keskimäärin pääoma kasvaa (pitkän) aikavälin kuluessa 4,5 prosentin sääntöä noudattaen.

Muistutuksena vielä, että esimerkiksi viimeisen 15 vuoden aikana Seligsonin rahastot ovat tuottaneet (http://www.seligson.fi/suomi/rahastot/FundValues_ANN_FI.html) vuosittain seuraavasti:

  • Eurooppa: 2,86 % / vuosi
  • Aasia: 0,75 % / vuosi
  • Suomi: 9,75 % / vuosi
  • Phoenix: 5,29 % / vuosi

Eli selvästi alle 6,7 prosentin vuosituoton, lukuunottamatta Suomi-rahastoa.

Turvamarginaali

Kuten edellisessä kirjoituksessa Taloudellisesti riippumaton todettiin, niin tulevaisuuden elinkustannuksia on hankala arvioida. Myöskään inflaatioharhaan ei kannata langeta, sillä oman elämän kustannukset eivät noudata keskimääräistä inflaatiokehitystä. Varsinkaan silloin, kun vanhuuden sairaudet alkavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.

Yllättävien tilanteiden varalle kannattaa taloudellinen riippumattomuus -laskelmissa laittaa reippaasti turvamarginaalia.

Elinkulujen yliarviointi samoin kuin tulojen aliarviointi on tärkeää. Arvioitujen tulojen tulisi ylittää arvioidut kulut esimerkiksi 200 eurolla kuukaudessa. Mikäli tämä 200 euroa jää säästöön, niin kymmenessä vuodessa tämä on kasvanut korkoa-korolle sijoituksena nykyarvoltaan yli 30 000 euron arvoiseksi. 4 prosentin osinkotuotolla tämä antaisi noin 100 euron kk-tuloja lisää. Eli sen 200 euron marginaalin päälle!

Työeläke. Mitä nuorempana hyppää pois oravanpyörästä, sitä vähemmän työeläkettä on kertynyt. Jotain eläkettä on kuitenkin kertynyt, jos taloudellinen riippumattomuus on saavutettu palkkatyötä tekemällä. Näin laskelmissa voi jättää tämän tulevan työeläkkeen kokonaan pois, jolloin se toimii eräänlaisena turvamarginaalina.

Omistusasunto voi olla toinen marginaali – riippuen paikkakunnasta, millä se sijaitsee. Mikäli asunnon myynnistä saa merkittävän summan, niin vaihto halvempaan vapauttaa pääomia. Myös ns. käänteinen asuntolaina voi olla ratkaisu, jolla omaa asuntoa voi hyödyntää tiukan paikan tullen.

Sijoitusten pääoma toimii myös turvamarginaalina. Kovin nuorena siihen ei saisi koskea, koska silloin se horjuttaa tulevaisuuden tuottoja. Mutta ehkä 80-vuotiaana 500 000 euron nykyarvoltaan olevasta pääomasta voi vähän ylimääräistä nostaa omaksi iloksi.

Paras turvamarginaali on kuitenkin pitää yllä työkykyä ja pysyä työelämässä tavalla tai toisella mahdollisimman pitkään.

Ei perintöä

lapsen-ja-aikuisen-kasi

Edellä laskettiin 4,5 prosentin säännöllä, että henkilöllä tulisi olla noin 490 000 euron säästöt, jolla voisi kustantaa nykyarvoltaan 1 500 euron kuukausimenoja. Tässä hyvää oli se, että pääoman arvo keskimäärin säilyy tai jopa kasvaa, jolloin suuri osa siitä voi olla koko ajan osakesijoituksissa. Sijoitussalkku siirtyy sitten perillisille, jotka voivat kasvattaa pääomaa edelleen.

Mutta, jos perillisiä ei ole? Paljonko sijoituksia tarvitaan silloin, jos haluaa käyttää ne itse viimeiseen senttiin. Tällöin pitäisi tietää, mihin ikään asti sijoitusten tulisi ainakin riittää. 35-vuotiaana eläkkeelle jääneen ei kannata tällaista laskuharjoitusta miettiä, sillä pääoman tulee riittää joka tapauksessa pitkään. Ja silloin pääomaa tulisi olla ”riittävästi”.

Mutta 65-vuotiaana eläkkeelle jäävälle laskelma voisi olla seuraavanlainen.

Esimerkki: Paljonko pääomaa tarvitaan, jos 65-vuotias haluaa (nykyarvoltaan) 1 500 euron kuukausittaisen lisäeläkkeen seuraavaksi 30 vuodeksi. Reaalinen tuotto pääomalle on 5,0 prosenttia, ja pääomaa nostetaan niin, että se loppuu 30 vuoden kuluttua.

Vero: 18,0 %
Nosto: 1 500 e/kk eli 18 000 e/vuosi eli 21 950 e/vuosi ennen veroja
Tuotto: 5,0 %
Aika: 30 vuotta

Pääoman tarve (Excel-funktiona)
=PV(0,05; 30; 21950) = 337 425 e

Eli noin 340 000 euron sijoitukset riittäisivät 30 vuodeksi. Jos tuotto-odotus olisi 5 prosentin sijaan 6,7 prosenttia, niin silloin pääomia tarvittaisiin noin 280 000 euroa.

VAARANA tässä on se, että seuraava finanssikriisi iskee juuri pahimpaan hetkeen, ja syö sijoituksista 30 – 50 prosenttia. Siksi tämä ajattelumalli sopii sellaiseen tilanteeseen, missä saa normaalia  työeläkettä, ja tämä itse säästetty summa on vain lisäeläkettä.

Yhteenveto

Tässä kirjoituksessa esiteltiin Burton G. Malkiel:n esittämä ns. 4,5 prosentin sääntö. Tämä toteutuu mm. osinkostrategialla, missä sijoitukset on tehty yhtiöihin, joiden osinko on nousussa. Tällöin osinkotuotto liikkuu noin 4 prosentin tasolla – varsinkin, jos sijoitussalkussa on paljon Eurooppalaisia osakkeita. Hyvää tässä strategiassa on se, että pääoman ja tuottojen reaalinen arvo ei laske, jolloin sen pitäisi riittää ”sukupolvelta toiselle”. Huonoa tässä on se, että osinkoverotuksen taso ei houkuta osinkostrategiaan eläkesuunnitelmassa. Tällöin rahastojen tai ETF:n käyttö voi tulla edullisemmaksi.

Laskelmat perustuvat pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin eli 6,7 prosentin reaaliseen tuottoon. Mutta, koska sijoituksille voi lyhyellä aikavälillä käydä miten vain, niin turvamarginaalien tulee olla kunnossa. Niin laskennalliset kuin todelliset. Kaikkia sijoituksia ei kannata pitää osakkeissa, vaan esimerkiksi vuoden kulutusta vastaava rahasumman tulisi olla tilillä. Osinkostrategiaa noudattavan osingot voivat vaikeina vuosina laskea, joten tämä säästössä oleva rahasumma kompensoi näitä laskuja.

Verotuksen muutoksia on vaikea ennakoida, joten tämä on hyvä huomioida turvamarginaaleja asettaessa. 18 prosentin hankintameno-olettaman mukainen vero voi muuttua tai poistua kokonaan tulevaisuudessa. Varallisuusvero voidaan ottaa jälleen käyttöön jne.

Tulevaisuuden tilanteita ei voi ennustaa, joten todetaan vielä kerran, että taloudellisesti riippumattoman ei kannata jäädä palmun alle löhöilemään, vaan hänen kannattaa tehdä jotain tuottavaa. Ehkä se on jotain muuta, kuin oravanpyörässä juoksemista aamusta iltaan, mutta jotain kuitenkin. Muutoin riskit ovat liian suuret.

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Taloudellisesti riippumaton – pääoman tarve”

Kommentit on suljettu.