Osakkeenomistajan ja velkarahoittajan agenttikustannus

Yrityksen omistajien kannattaa tietyissä tilanteissa tarjota velkarahoittajille optiolainoja tai vaihtovelkakirjoja. Kirjoituksessa pohditaan syitä tälle sekä avataan tähän liittyvää agenttikustannusta.

Viime viikon kirjoituksessa Osakkeenomistajan ja johdon agenttikustannus käytiin läpi osakkeenomistajan ja johdon välistä agenttikustannusta. Tavoitteiden ristiriidasta johtuen yrityksen omistajien kannattaa tarjota yrityksen johdolle ja muille avainhenkilöille osake- tai optiokannustimia, jotta he toimisivat ja ajattelisivat kuin osakkeenomistajat.

Sama ajattelumalli vallitsee osakkeenomistajien ja velkarahoittajan välistä tavoitteiden ristiriitaa ratkottaessa.

Kun velkarahoittaja (pankki tai sijoittaja) myöntää vieraan pääoman ehtoista rahoitusta, niin se ei halua, että yritys muuttaisi toimintaansa entistä riskipitoisemmaksi heti lainarahat saatuaan. Velkarahoittajahan ei oikeastaan hyödy siitä, että yrityksen entistä riskipitoisemmat investoinnit tuottaisivatkin ennakoitua paremmin. Heille tärkeää on saada sijoitettu pääoma ja korkomaksut takaisin sovitusti.

Kovenantit

Varmistaakseen saatavansa velkarahoittajat vaativat sijoitustensa turvaksi yleensä sopimusvakuuden eli kovenantin.

Velkarahoittaja voi esimerkiksi vaatia, että yrityksen tietyt velkaisuuden tunnusluvut eivät saa ylittyä. Esimerkiksi omavaraisuusaste ei saa laskea ennalta määriteltyä rajaa alemmaksi tai muutoin lainan korko voi nousta useita prosenttiyksiköitä tai laina erääntyy maksettavaksi heti. Ehto voi myös rajoittaa liiallista osingonmaksua.

Kovenantit rajoittavat aina yrityksen toimintaa ja omistajien riskinottoa. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa todettiin, niin osakkeenomistajien riskinottohalukkuus ja -kyky on yleensä korkeammalla tasolla kuin johdolla. Sama tavoitteiden ristiriita vallitsee osakkeenomistajien ja velkarahoittajien välillä. Vaikka velkarahoittajat voisivat hajauttaa velkasijoituksiaan, niin he eivät kuitenkaan hyödy rahoitettujen yritysten ottamasta riskistä. Velkasijoitussalkun rahavirta on velkasopimuksiin kirjattu maksimimäärä. Jokainen maksukyvyttömyys tms. häiriö rahavirrassa pienentää velkasalkun tuottoa.

Välirahoitus

Yksi ratkaisu edellä mainittuun ristiriitaan on niin sanottu välirahoitus, missä velkarahoittajalle tarjotaan osakkeita. Näin rahoittaja voi hyötyä yrityksen ottamasta riskistä ja saadusta paremmasta tuotosta. Välirahoituksessa (mezzanine financing) on mukana oman ja vieraan pääoman piirteitä.

Optiolaina on laina, mikä sisältää lainan lisäksi optiotodistuksia. Optiotodistuksilla lainanantajat saavat oikeuden ostaa yrityksen osakkeita etukäteen sovitulla hinnalla. Jos osakkeen hinta nousee tämän hinnan yli, niin lainanantaja voi ostaa yrityksen osakkeita alhaisemmalla hinnalla. Optiolainan hinta (eli korko) on yleensä alhaisempi kuin normaalissa lainassa olisi, sen sisältämän optiotodistuksen takia.

Vaihtovelkakirjalaina on laina, joka voidaan vaihtaa yrityksen osakkeisiin. Vaihtaessaan velkakirjan osakkeisiin, sijoittaja luopuu sijoittamastaan pääomasta ja kertyneistä koroista ja saa tilalle yrityksen osakkeita.

Yleensä osakkeenomistajat käyttävät näitä välirahoitusmuotoja sellaisessa tilanteessa, missä nykyisillä omistajilla ei ole mahdollisuutta sijoittaa lisää rahaa yritykseen ja samaan aikaan yrityksellä on jo entuudestaan paljon velkaa. Yritys ei saisi enää uutta lainaa järkevillä ehdoilla (kovenanteilla).

Yhteenveto

Tässä ja edellisessä kirjoituksessa on tutustuttu osakkeenomistajien ja johdon sekä velkarahoittajien välisiin tavoitteiden ristiriitoihin ja agenttikustannuksiin. Optioilla, optiolainoilla sekä vaihtovelkakirjoilla osakkeenomistajat yrittävät saada edellä mainitut osapuolet ajattelemaan ja toimimaan kuin osakkeenomistajat.

Agenttikustannus syntyy siitä, että nykyisten osakkeenomistajien omistusosuus laimenee optiotodistuksen toteuttamisen taikka vaihtovelkakirjalainan osakevaihdon seurauksena.

Advertisements

1 vastaus artikkeliin “Osakkeenomistajan ja velkarahoittajan agenttikustannus”

Kommentit on suljettu.