Sijoittajan omat virheet

Sijoittamisen riski on aiemmissa kirjoituksissa jaettu yrityskohtaiseen ja markkinariskiin. Sitten on vielä kolmas riskitekijä eli sijoittaja itse. Sijoittaja sortuu helposti liialliseen kaupankäyntiin sekä riskinottoon, ajautuu tunteiden viemäksi tai hän poistuu markkinoilta täysin väärään aikaan.

Kuten monessa kirjoituksessa (esim. Osakkeiden tuotto-odotus) on todettu, niin pitkän aikavälin keskimääräinen (inflaatiokorjattu) reaalituotto on ollut noin 6,7 prosenttia.

Aikaisemmissa riskiin liittyvissä kirjoituksissa (Riski käytännössä) todettiin riskin jakautuvan
yrityskohtaiseen ja markkinariskiin. Näistä hajauttamalla voidaan poistaa yrityskohtainen riski, mutta markkinariski jää edelleen jäljelle.

Sijoittaja kohtaa kolmannen riskitekijän, ja se on sijoittaja itse. Sijoittajan omat toimet (tai toimimatta jättämiset) johtavat helposti tuottojen laskuun – vaikka hänen alkuperäiset tarkoitusperänsä ovat tietenkin toiset.

Kuten edellisessä kirjoituksessa (Riski käytännössä) todettiin, niin piensijoittaja pääsee hyvään tuottoon parhaiten, kun hän noudattaa seuraavia periaatteita:

  1. Sijoittaa säännöllisesti (esim. kuukausittain)
  2. Sijoittaa alhaisen kulujen osakeindeksirahastoihin (hyvä hajautus)
  3. Sijoitushorisontti on vuosien tai vuosikymmenten päässä
  4. Myy sijoituksia harvoin – jos koskaan

Ja hän pysyy strategiassaan loppuun asti. Näin hän saa sijoituksilleen kulujen verran alle keskimääräisen markkinatuoton.

Ei säästä ollenkaan

Yksi sijoittajan perusriskeistä on se, että hän ei aloita säästämistä ollenkaan.

Säästämisen tavoitteena on luoda puskuria sekä lyhyen että pitkän aikavälin yllättäviä elämäntilanteita varten. Puskurirahasto (pankkitili tms.) tuo lyhyen aikavälin turvaa, kun taas osakesijoituksella (rahastot tai osakkeet) on tarkoitus kattaa pidemmän aikavälin turva.

Eikä pitkän aikavälin turva aina tarkoita eläkeikää. Voi olla, että säästöjen avulla perustat oman yrityksen, kustannat uuden ammattiopinnot, pidät välivuoden jne. Säästöt antavat mahdollisuuksia ja joustoa tulevaisuudessa.

Lyhytaikainen spekulointi

Sijoittamisen tulisi olla pitkäjänteistä puuhaa, missä osakekurssien sijaan tarkastellaan osakkeen taustalla olevan yrityksen menestymistä. Kun hyvä yritys on löytynyt, niin seuraavaksi katsotaan osakkeen hintaa, josko se olisi sopivalla tasolla. Ja jos on, niin sitten tehdään ostopäätös.

Ongelmana on, että sijoittaja muuttuu spekuloijaksi, joskus jopa tietämättään. Osakkeiden ostaminen ja myyminen käy pienessä hetkessä ja napin painalluksella. Tästä syystä moni sijoittaja sortuu liialliseen kaupankäyntiin, mistä seuraa ylimääräisiä kuluja kaupankäyntipalkkioiden sekä verojen muodossa. Osakkeita ostetaan ja myydään osakekurssien nousujen tai laskujen, kuumien vinkkien yms. perusteella varsin lyhyeksi aikaa kerrallaan. Sijoitusstrategiaa ei ole tai se muuttuu jatkuvasti.

Esimerkki:

Jos 5 000 euron sijoitus osakkeeseen A on noussut 12 prosenttia, niin sijoituksen arvo on nyt 5 600 euroa. Jos tämä sijoitus myydään ja tilalle ostetaan osaketta B, niin tästä syntyy kuluja 2 * 8,40 = 16,80 euroa (Nordnet:n hinnasto Suomi-yhtiöille). Lisäksi 600 euron myyntivoitosta menee myöhemmin veroa 30 prosenttia eli 180 euroa. Osakkeen A 5 600 euron sijoitus on nyt 5 403,20 arvoinen osakkeen B sijoitus (tässä 180 euron verot on siirretty syrjään odottamaan seuraavaa verojen maksua).

Sijoituksen B tulisi nyt tuottaa 3,6 prosenttia ennen, kuin se olisi tasoissa sijoituksen A kanssa. Voi hyvinkin olla mahdollista yksittäisenä tapahtumana. Mutta onnistuuko se osakkeita ostaa ja myy kymmeniä kertoja vuodessa? Ja jos onnistuu, niin onko vuosituotto parempi kuin keskimääräinen markkinatuotto?

Tappioiden hidas realisointi

Sijoittamisen luonteeseen kuuluu, että aina salkkuun ostettu osake ei tuotakaan toivotunlaisesti. Yrityksen liiketoiminta voi takkuilla tai kilpailijan tuote on selvästi parempi tai muuten vain sijoituksen yrityskohtainen riski toteutuu.

Seuraava skenaario lienee kaikille sijoittajille tuttu:

Sijoittaja ostaa osaketta 25 euron hinnalla, mutta sitten kurssi lähtee hitaaseen laskuun. Kun osakkeen hinta on 22 euroa, niin sijoittaja ajattelee, että ”laatua saa halvalla” ja hän ostaa lisää osakkeita. Mutta kurssilasku vain jatkuu, ja pian hinta on 20 euroa ja sitten 19 euroa.

Nyt sijoittaja sekä pelkää että toivoo.

Hän pelkää, että kurssilasku vain jatkuu, mutta samalla toivoo, että kurssi nousisi esim. 20 euroon, jotta hän voisi myydä pienellä tappiolla. Mutta osake ei nouse 20 euroon, vaan se laskee edelleen 17…15…13 euroa. Tässä kohtaa hän myy – tai sitten hän ummistaa silmät ja antaa osakkeen olla.

Vuonna 2016 Talousmentor-salkussa Ericssonin kohdalla kävi oikeastaan juuri näin. Osaketta ostettiin 67,15 SEK:n hinnalla ja 6 kuukautta myöhemmin parin tulosvaroituksen yms. jälkeen osakkeet myytiin 52,15 SEK:n hinnalla. Euroiksi muutettuna alkuperäinen 2 433 euron sijoitus tuotti tappiota 680 euroa eli noin -28 prosenttia. Myyntiin olisi pitänyt ehkä ryhtyä aiemmin, mutta ”toivotaan toivotaan” -asenne oli pinnalla.

mies-piilossa-kauhu

Myymistä ja tappioita vältellessä sijoittaja aiheutti salkulleen isomman vahingon. Virheen nopea tunnistaminen ja tappioiden rajaus on yksi menestyksekkään sijoitustoiminnan edellytyksiä.

Psykologia: Tappioiden suuruus

Osakekurssit ovat nousseet vuodesta 2009 alkaen lähes yhtäjaksoisesti eli nousu on kestänyt jo yli 8 vuoden ajan.

Jos sijoittaja aloitti sijoittamisen tuolloin (tai ennen sitä), niin hänen sijoitusomaisuutensa on kasvanut jo varsin isoksi. Jos alkujaan summa oli 10 000 euroa, niin nyt se voi olla 100 000 tai 200 000 tai vielä enemmän – riippuen myös siitä, paljonko lisäsäästöjä on tänä aikana tehty.

Mikäli sijoitusuran alussa (10 000 euron pääoma) olisi tapahtunut 20 prosentin lasku, niin pääoman määrä olisi tippunut 2 000 eurolla. Toki iso summa, mutta sijoittaja olisi voinut paikata tämän tappion alle vuoden säästöillä (n. 167 e/kk).

Mutta, nyt jos salkun koko on kasvanut esimerkiksi 200 000 euroon, niin 20 prosentin lasku tarkoittaisi 40 000 euron laskua. Tämän kestäminen olisi vaikeampaa. 40 000 euron kerääminen säästämisellä ei onnistuisi enää alle vuodessa – vaan siihen kuluisi ehkä lähelle 10 vuotta.

20 prosentin tappio silloin aluksi oli helpompi ymmärtää ja kestää, kun taas nyt se voi olla painajaismainen tilanne. Saa olla rautaiset hermot, jos kestää 40 000 euron (laskennallisen) tappion ilman paniikinomaisia ratkaisuja.

Yhteenveto – liiallisesta optimismista liialliseen pessimismiin.

Kuukausisäästämisessä on se hyvä puoli, että sen voi automatisoida varsin pitkälle. Pankissa voi tehdä toistuvan tilisiirron, joka siirtää sijoitettavan summan rahastoyhtiön tilille automaattisesti. Näin sijoitusomaisuus kasvaa kuin huomaamatta. ”Osta ja unohda” -strategia onkin monesti se tehokkain keino suojautua itseään vastaan.

Nyt, kun osakekurssit ovat nousseet vuodesta 2009 alkaen lähes yhtäjaksoisesti, niin sijoittajien itseluottamus on huipussaan. Lähes kaikkeen, mihin on rahaa laittanut, niin se on tuottanut kymmeniä prosentteja pienessä hetkessä. ”Mä olen hyvä”, ”tämä on helppoa” tai ”voin lopettaa päivätyöt ja hoitaa vain sijoituksia” -ajatukset lisääntyvät.

Kun itseluottamus on huipussaan, niin sitä aletaan etsimään suurempaa tuottoa. Samalla riskit kasvavat (muista: tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä), ja tuoton etsiminen johtaa monesti lyhytaikaiseen spekulointiin sekä kaupankäynnin lisääntymiseen.

Kun markkinat sitten aikanaan kääntyvät laskuun, niin liiallinen itseluottamus näkyy sijoitusten jääräpäisenä pitämisenä. Jos lasku on riittävän pitkä ja raju, niin sijoittajan selkä katkeaa ja hän poistuu lopullisesti markkinoilta. Yleensä tämä tapahtuu laskun loppuhetkillä – juuri silloin, kun olisi paras aika ostaa. Jos tappiot ovat tarpeeksi suuret, niin sijoittaja ei enää palaakaan markkinoille, jolloin keskimääräisiä tuottojakaan ei saavuteta.

Sijoittajan liian suuri itseluottamus, tunnereaktiot sekä markkinoilta pakeneminen näkyvät heikkojen tuottojen muodossa.

Mainokset

1 vastaus artikkeliin “Sijoittajan omat virheet”

Kommentit on suljettu.