Kohti sijoitusstrategiaa

Sijoitustoiminnassa tulee tehtyä virheitä eikä tappioita voi välttää. 100 prosenttista suoritusta ei olekaan. Markkinoilla sattuu ja tapahtuu, ja aina ei käykään niin kuin oli ehkä ennakoinut tai toivonut. Näihin markkinatapahtumiin sijoittaja ei voi vaikuttaa.

Hän voi kuitenkin vaikuttaa omaan toimintaansa.

Edellisessä kirjoituksessa Sijoittajan omat virheet käytiin läpi riskitekijöitä, joita sijoittajan oma toiminta aiheuttaa. Näitä oli mm. lyhyen aikavälin spekulointi, hidas reagointi tappioihin sekä liiallinen itseluottamus ja optimismi.

Tässä kirjoituksessa luodaan pohjaa sijoittajan omalle sijoitusstrategialle. Sijoittamista pitkään harrastaneella on muodostunut mielikuva omasta tavasta sijoittaa. On kuitenkin hyvä aika ajoin tarkistaa se, että vastaako toimintatavat mielikuvia. Lisäksi katsotaan tappiorajauksen ideaa, sillä sanontahan on:

Ota tappiot nopeasti ja anna voittojen juosta.

Sijoittajalla on hyvä olla olemassa valmiiksi mietityt säännöt taikka periaatteet, joiden puitteissa sijoituksia tehdään ja hoidetaan. Sääntöjen tulisi olla sellaisia, jotka ehkäisevät sijoittajan toimimisen itseään vastaan. Paras hyöty säännöistä saadaan, jos ne on kirjoitettu ylös – ja tietenkin, jos näitä kirjoitettuja sääntöjä noudatetaan.

Strategiasääntö voi olla esimerkiksi, että korkosijoituksissa tulee olla 10 – 20 prosenttia koko salkusta taikka yhteen yritykseen saa sijoittaa maksimissaan 15 prosenttia koko salkusta. Palataan näihin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Osakkeita pitkäksi aikaa

Osakkeita ostettaessa ja myydessä sijoittaja maksaa osakevälittäjälleen erilaisia maksuja ja saaduista tuotoista joutuu maksamaan vähintään 30 prosentin veron. Nämä kulut ja verot ovat pois sijoittajan kokonaistuotosta, joten parhaimpaan tulokseen pääsee, mikäli osakkeita tai muita sijoituksia ostaa pitkäksi aikaa.

Moni osakesijoittaja sanookin ostavansa osakkeita ja pitävänsä niitä pitkään tai jopa ”ikuisesti”. Valitettavan usein osakkeita pidetään ehkä pisimmilläänkin vain muutamia vuosia, kunnes ne myydään pois.

Esimerkiksi itselläni on vain yksi yli 10-vuotias osake (Sampo) sekä vain yksi yli 5-vuotias osake (Berkshire Hathaway). Kaikki muut ovat alle 3 vuoden ikäisiä. Näin siitäkin huolimatta, että ostan osakkeita pitääkseni niitä pitkän aikaa.

Sijoittajan tulisikin analysoida, miten osakkeiden pitoaika on vuosien varrella kehittynyt. Vastaako tämä todellinen pitoaika omaa sijoitusstrategiaa – ja onko tarvetta ryhdistäytyä ja pohtia omaa sijoituskäyttäytymistä.

En ole tätä omalta osaltani vielä analysoinut, mutta pahoin pelkään, että pitoaika on lyhentynyt.

Lisäostot alenevaan kurssiin

Sanotaan, että ns. tippuvaan puukkoon ei tulisi tarttua. Sijoittamisessa se tarkoittaa sitä, että jos osakkeen kurssi laskee, niin sitä ostetaan lisää aina vain halvemmalla ja halvemmalla. ”Laatua saa halvalla” on fraasi, jota sijoittaja tuolloin viljelee.

Jos osakkeen hinta on laskenut 10 euroon, niin ostetaan sitä esim. 200 kappaletta eli 2 000 eurolla. Jos hinta laskee 9 euroon (eli 10 %), niin sitä ostetaan uudelleen 2 000 eurolla eli noin 220 kappaletta. Ja jos se laskee 8,10 euroon (eli taas 10 %), niin jälleen lisäosto 2 000 eurolla jne.

Hyvää tässä on se, että hankittujen osakkeiden keskihinta laskee sitä mukaa, kun lisäostoja tehdään. Jos hinta jossain vaiheessa nousee takaisin 10 euroon, niin sijoitus on mukavasti voitolla.

skydiving

Huonoa on se, että osakkeen hinta voi jatkaa laskuaan varsin pitkään. Lisäksi lisäostot voivat nostaa yhtiön osuuden salkussa liian suureksi suhteessa omaan riskinsietokykyyn. Yhtäkkiä iso osa (esimerkiksi 20 prosenttia) koko salkusta on osakkeessa, jonka hinta vain laskee ja laskee.

Oma sijoitusstrategia kannattaa tehdä niin, että jo ensimmäistä ostoa tehdessä päättää sen, miten toimia, jos osakkeen hinta laskee. Sehän on selvää, että harvoin ostot onnistuvat täysin pohjilta, joten etukäteen pohdittu toimintamalli on hyvä olla olemassa.

Esimerkiksi

Maksimisijoitus 6 000 euroa

  • 1. osto: 10,00e * 200 kpl = 2 000 euroa
  • 2. osto: 9,00e * 220 kpl = 2 000 euroa
  • 3. osto: 8,00e * 250 kpl = 2 000 euroa
  • Jos hinta laskee 7,50 euroon, niin myy sijoitus: 7,50 * 670 = 5 025 euroa

Rajat voivat olla tiukempia kuin esimerkissä, mutta tärkeintä on se, että strategia on tehty etukäteen ja sitä noudatetaan. Esimerkin skenaariossa maksimitappio olisi 974 euroa eli noin 16 prosenttia koko 6 000 euron sijoituksesta.

Stop-Loss -toimeksianto

Stop-Loss -toimeksiannosta saisi oman blogi-kirjoituksen, mutta tässä lyhyesti sen ideaa ja käytöstä tappioiden rajaukseen.

Oletetaan, että edellisen esimerkin sijoittaja on tehnyt kolmannen oston 8,00 euron hintaan. Osakkeen hinta on laskenut 7,90 euroon ja 7,50 euron myyntiraja alkaa lähestyä. Sijoittaja voi nyt tehdä Stop-Loss -toimeksiannon osakevälittäjän järjestelmään niin, että jos osakkeen hinta laskee alle 7,52 euroon, niin järjestelmä laittaa osakkeet myyntiin 7,50 euron hintaan.

Huomaa, että jos hinta ei koskaan laske alle rajahinnan (7,52 e), niin toimeksiantoa ei lähetetä pörssiin.

Stop-Loss -toimeksiannolla sijoittaja voi automatisoida tappiota kerryttäneen osakkeen myynnin ja sitä kautta rajata maksimitappionsa halutulle tasolleen.

stop

Hyvää tässä on se, että myynti tulee aidosti tehtyä. Monesti sijoittajalla on kiusaus pitkittää tappiolla myymistä, mikä varsin usein aiheuttaa vain sen, että tappioiden määrä vain kasvaa.

On hyvä korostaa, että aina Stop-Loss -toimeksianto ei toimikaan halutulla tavalla. Esimerkiksi silloin, jos kurssi laskee äkisti ja paljon kerralla. Esimerkin tilanteessa 7,60 eurosta 7,30 euroon yhdellä kertaa. Raja-arvo 7,52 euroa kyllä rikkoutui, mutta myyntihinta 7,50 euroa alittui myöskin kertaheitolla, niin ettei yhtään kauppaa käyty tällä hintatasolla.

Voittosuhde

Päiväkauppaa tekevät tietävät, että tärkeintä on tappioiden rajaus ja riskin hallinta. Vaikka itse ei tekisi koskaan päiväkauppaa, niin ideatasolla näitä voi soveltaa omassa sijoitusstrategiassaan.

Päiväkauppias voi ajatella niin, että hän riskeeraa maksimissaan 200 euroa per kauppa ja hän etsii tilanteita, joissa hän voi voittaa 600 euroa. Näin hänen voittosuhteensa on 600:200 eli 3:1. Tekemällä yhden 600 euron voiton, niin hän pysyy vielä omillaan, vaikka kärsisi 3 kertaa 200 euron tappion. Eli 25 prosenttia (1/4) kaupoista riittää pitämään hänet omillaan. Päiväkauppias yrittää tämän jälkeen kehittää toimintaansa niin, että voitollisia toimeksiantoja on yli 25 prosenttia.

Samaa ajattelua voi käyttää myös osakesijoittamisessa.

Sijoittaja voi määritellä omassa sijoitusstrategiassaan, että hän rajaa maksimitappionsa 15 prosenttiin siitä summasta, jonka hän on sijoittanut kuhunkin yhtiöön. 2 000 euron kertasijoituksella maksimitappio olisi 300 euroa. Edellä olleen esimerkin tapauksessa sijoitettu summa oli 6 000 euroa, joten maksimitappio olisi 900 euroa. Toki osakkeet saa myydä pienemmälläkin tappiolla jos tilanne sitä vaatii, mutta tärkeää on ettei maksimitappiota ylitettäisi.

Sijoittaja voi myös määrittellä omassa strategiassaan, että hän pyrkii tekemään sijoituksia, jotka tuottavat 45 prosenttia 4 – 5 vuoden tähtäimellä.

Tästä saadaan hänen voittosuhteensa, joka on sama kuin yllä olevan päiväkauppiaan eli

45% : 15 % = 3:1

Huomaa, että luvuissa ei ole osakesijoittajan kohdalla järkeä! Näin siksi, että monesti tappio syntyy varsin nopeasti (muutama kuukausi), kun taas tavoitetuottoon voi mennä useampi vuosi. Eli aikajänteet voittojen ja tappioiden kohdalla ovat erilaiset. Tärkeintä tässä onkin ajattelutapa, kuin itse matemaattinen totuus.

Sijoittajan olisikin hyvä analysoida esimerkiksi viimeisten parin – kolmen vuoden aikana tapahtuneet myynnit:

  • Onko tappiot otettu nopeasti
  • Paljonko tappiota/voittoa on tullut euroissa ja prosenteissa (osingot huomioiden)
  • Kuinka paljon näistä oli voitollisia/tappiollisia sijoituksia

Huomaa, että koska pörssikurssit ovat olleet nousutrendissä jo pitkään, niin voitollisten myyntien määrä voi olla turhankin hyvä. Toisaalta, jos myynneissä on paljon tappiollisia sijoituksia, mutta nykyinen osakesalkku pullistelee voitolla olevia, niin ehkä salkun siivous on ollut tehokasta.

Oleellista on ymmärtää, että tarvitseeko tappioiden rajaus tarkempaa huomiota? Vai onko voitollisten sijoitusten määrä hyvällä tasolla, vai pitääkö osakevalintaan kiinnittää suurempaa huomiota. Korostetaan vielä, että tärkeintä on kuitenkin ymmärtää omaa käyttäytymistä eikä sinänsä laskea viimeiseen desimaaliin olevia suhdelukuja.

Yhteenveto

Tässä kirjoituksessa nostettiin esiin joitakin sijoitusstrategian elementtejä pohdittavaksi ja kotiläksyksi. Varsinaista sijoitusstrategiaa ei vielä lähdetty kirjoittamaan – siihen palataan tulevien viikkojen aikana.

Tärkeimpiä asioita ovat

  • Sijoituksia tulisi pitää pitkiä aikoja, koska liiallinen kaupankäynti kuluttaa pääomia kulujen ja verojen muodossa.
  • Tappiot tulisi ottaa nopeasti ja antaa voittojen juosta. Tässä Stop-Loss -toimeksianto auttaa rajaamaan tappioita automaattisesti.
  • Etukäteen mietityt maksimitappiot sekä lisäostojen rajat auttavat toimimaan rationaalisesti silloinkin, kun markkinoilla sattuu ja tapahtuu.

Kotiläksynä analysoi

  • Miten osakkeiden pitoaika on vuosien varrella kehittynyt?
  • Onko tappiot otettu nopeasti? Jos ei ole otettu, niin miksi ei?
  • Paljonko tappiota/voittoa on tullut euroissa ja prosenteissa (osingot huomioiden)?
  • Kuinka paljon näistä oli voitollisia/tappiollisia sijoituksia? Onko spekulatiivisia sijoituksia tai onnekkaita sattumia?
Advertisements

2 vastausta artikkeliin “Kohti sijoitusstrategiaa”

Kommentit on suljettu.