Optioiden ja johdannaisten taustaa

Johdannaiset syntyivät vuosisatoja tai jopa vuosituhansia sitten suojaamaan erityisesti maanviljelijöiden tuloja ja ne toimivat eräänlaisina ”vakuutuksina”. Toki nämä johdannaiset houkuttelivat paikalle myös spekulantteja, jotka pyrkivät arvaamaan tulevan satokauden suuruutta.

Johdannaiset ovat pitkälti sopimuksia, jotka antavat osapuolille erilaisia mahdollisuuksia ja myös vaatimuksia. Sopimuksiin liittyy vastapuoliriski, mikäli toinen osapuoli ei pystykään noudattamaan sopimusehtoja.

Optio on sopimus, joka oikeuttaa sopimuksen haltijaa tekemään kauppa (tai muu transaktio) tiettyyn hintaan tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa. Option haltija siis päättää, haluaako hän suorittaa optioon liittyvän toimenpiteen. Option asettajan on kuitenkin täytettävä sopimus, mikäli option haltija niin haluaa.

Yale-yliopiston kansatalouden professori ja Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 2013 voittanut Robert Shiller kertoo luentosarjassaan (Finacial Markets 2008 ja 2011), että johdannaisten historia saattaa ulottua jopa vuosituhansien taakse (”Options go back thousands of years.”).

Vastapuoliriski

Shiller kertoo, että 1600-luvun Osakassa (Japani) oli keskeinen riisin markkinapaikka. Alueella oli useita riisivarastoja, joihin viljelijät toimittivat riisiä. Riisiä myytiin markkinoilla läpi vuoden, joten varastotasojen piti vastata riisin kysyntää – riisi ei saanut loppua eikä sitä pitänyt tulla liikaa kerralla markkinoille. Viljelijät tekivät markkinaosapuolten kanssa sopimuksia, että he toimittavat riisiä sovitun määrän, sovittuun hintaan ennalta määrättynä ajanjaksona. Eli juurikin johdannaisia (”forward”-sopimuksia).

Haasteena näissä kahdenkeskisissä sopimuksissa oli se, että toinen osapuoli saattoi tilaisuuden tullen ”kadota” jättäen toisen osapuolen tyhjän päälle.

viljasiilo

Jos oli sovittu, että riisin hinta on 100 ja markkinoilla riistä saa 110, niin viljelijän ei kannata viedä riisiä sopimuskumppanille, vaan suoraan markkinoille. Vastaavasti, jos markkinahinta on 90, niin viljelijän sopimusostajaa ei välttämättä näy missään.

Standardoitu sopimus

Tästä syistä markkinat kehittivät futuurisopimuksen (toisin kuin optio, niin futuurisopimus sitoo molempia osapuolia), missä sopimus oli jollain tavalla standardoitu esimerkiksi riisin lajikkeen ja laadun perusteella. Lisäksi molemmat osapuolet avasivat markkinajärjestäjälle tilin, mihin he tallettivat sopimuksen mukaiset rahasummat. Nämä talletukset takasivat sen, että vastapuolella oli katetta hintatason muutoksia vastaan.

Mikäli hintamuutos oli tarpeeksi iso, niin talletus ei riittänyt kattamaan muutosta ja toisen osapuolen piti täydentää summaa. Mikäli hän ei tähän pystynyt, niin hän menetti sekä sopimuksen että tallettamansa rahasumman. Tätä tilin arvon laskua nollaan ja markkinajärjestäjän yhteydenottoa kutsutaan ”margin call”:ksi.

Koska sopimukset oli standardoituja ja kaikilla kaupan osapuolilla oli katetta markkinajärjestäjän tilillä (”margin account”), niin kahdenvälisistä sopimuksista ja vastapuoliriskistä päästiin eroon. Osapuolet eivät edes tienneet eivätkä he edes välittäneet siitä, kuka riisiä ostaa tai myy. Vastapuoliriski siis pieneni, mutta se ei hävinnyt kokonaan, sillä markkinajärjestäjä saattoi yön pimeinä tunteina häipyä kyliltä tilivarat mukanaan.

Suojaus ja markkinatasapaino

Historiallisesti katsottuna erilaiset johdannaiset ovat syntyneet pitkälti maataloustoiminnan johdosta. Maanviljelijät halusivat turvaa satovahinkojen varalta ja toisaalta markkinat halusivat, että kauppa kävisi juuri heidän kauttaan. Lisäksi ostajat halusivat tuotteita myös satokauden ulkopuolella.

Yksinkertaistaen: Kauppa ja maanviljelijä voivat sopia, että perunoita toimitetaan kauppoihin myös maaliskuussa sovittuun hintaan. Jotta tämä on maanviljelijälle kannattavaa, niin hinnan tulee kattaa myös varastoinnista aiheutuneet kulut. Jos maaliskuun hinta ei miellytä viljelijää, niin hän voi myydä satonsa jo heti sen valmistuttua.

Tämä voi laskea kesäperunan hintaa, mutta samalla se luo kauppiaalle pelkoa siitä, että maaliskuussa perunaa ei ole tarjolla lainkaan tai se on niin kallista, ettei se mene kaupaksi. Tämä lähentää jälleen osapuolia ja jossain kohtaa tasapaino löytyy niin, että hintataso on järkevä niin satokaudella kuin myös maaliskuussa ja myös kaikkina hetkinä siinä välillä.

Johdannaiset – kasino pörssissä?

Johdannaisilla ja optioilla on heikko maine, sillä ne yhdistetään helposti johdon optiomiljonääreihin tai muihin spekulantteihin, jotka sekoittavat pörssejä ja maailmantaloutta.

Tämä spekulointi- ja pelimahdollisuus tulee oikeastaan johdannaisten hinnanmuodostuksen kautta. Teoreettinen Black-Scholes -malli kaikkine kreikkalaisine kirjaimineen on ihan liian monimutkainen, joten ei tässä mennä siihen.

Jos kohde-etuus, esimerkiksi Nokian osake, on pörssissä 5,50 euroa ja osto-option toteutushinta on 5,00 euroa, niin option hinta (karkeasti laskien ja esimerkinomaisesti) olisi noin 0,50 euroa. Voisin siis ostaa option eli mahdollisuuden ostaa Nokian osakkeita 5,00 eurolla ja tämän mahdollisuuden hinta olisi 0,50 euroa. Jos Nokian osake nousee 5,75 euroon (+4,5 %), niin option arvo nousisi noin 0,75 euroon (+50 %). Eli pienellä noin +4,5 prosentin nousulla johdannaisen hinta nousisi +50 prosenttia. Tämä, jos mikä, houkuttelee spekuloijia ja ”pelureita”.

Sama toimii myös toiseen suuntaan eli jos Nokian hinta laskee -0,25 euroa 5,25 euroon eli -4,5 prosenttia, niin option arvo laskisi -50 prosenttia.

Mutta, kuten edellä jo todettiin, niin johdannaisten taustalla on jonkinlainen suojaustarkoitus. Puhutaan ”hedgauksesta”. Esimerkiksi Fortum on johdannaisten avulla suojannut positionsa niin, että se tietää jo nyt minkä hinnan se saa sähköstään seuraavien kuukausien tai jopa vuosien aikana. Metsäyhtiöt voivat käyttää valuuttajohdannaisia suojaamaan esimerkiksi dollarimääräisiä rahavirtoja ja niiden euromääräisiä arvoja.

Yhteenveto

Tämä kirjoitus loi pohjaa johdannaisten maailmaan ja seuraavalla kerralla tutustaan tavallisen sijoittajan johdannaistuotteisiin.

Oleellista tässä kirjoituksessa oli

  • johdannainen on sopimus – ja kuten aina, sopimus pitää lukea ja ymmärtää ennen kuin sopimukseen tarttuu!
  • johdannaisilla on vastapuoliriski, joka nykyaikana on johdannaisen liikkeelle laskenut pankki tai muu toimija. Periaatteessa Nokian johdannaisen ostaja voi menettää rahansa, jos johdannaisen liikkeellelaskija joutuu jostain syystä maksuvaikeuksiin. Näin voi käydä, vaikka Nokian toiminnassa ei olisi tapahtunut mitään muutoksia.
  • johdannaisten vipuvaikutus tuo mukanaan isoja hintamuutoksia, jotka voivat pyyhkäistä sijoittajan omaisuuden hetkessä pois, mikäli markkinoilla hieman hermoiltaisiin.

Yksi ajatus artikkelista “Optioiden ja johdannaisten taustaa”

  1. Päivitysilmoitus: Minifutuurit – Talousmentor

Kommentit on suljettu.